Throwback: Polar Music Prize 2013 — Kaija Saariaho, kuningatar Silvia ja Piilolan kimput kuninkaallisella gaalalla

Polar Music Prize on Ruotsin arvostetuin musiikkipalkinto, jota on jaettu vuodesta 1992 lähtien. Palkinnon taustalla on ABBA:n legendaarisen managerin Stig "Stikkan" Andersonin vuonna 1989 perustama säätiö, ja palkinnon ovat vuosien varrella saaneet muun muassa Paul McCartney, Elton John, Bruce Springsteen, Ravi Shankar ja Bob Dylan. Seremoniassa palkinnon ojentaa laureaateille henkilökohtaisesti Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, ja gaalailta jatkuu aina juhlabanketilla Grand Hôtelin Vinterträdgårdenissa — jonka alkuruokana on perinteisesti aina sillilautanen ja snapsi. Seremonia lähetetään suorana Ruotsin kansallisella TV4-kanavalla.

Vuonna 2013 palkinnon saivat senegalilainen maailmanmusiikki-ikoni Youssou N'Dour sekä suomalainen säveltäjä Kaija Saariaho. Palkinnot luovutti henkilökohtaisesti Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa.

Meille Piilolassa se tarkoitti jälleen kutsua Tukholmaan — kimpputoimeksianto yhdelle Pohjoismaan näyttävimmistä kuninkaallisista seremoniailloista, tällä kertaa entistä suuremmalla kunnianhimolla.

Kaija Saariaho — suomalainen nero Pariisin kautta maailmalle

Itse en tuntenut Kaija Saariahoa henkilökohtaisesti ennen tätä projektia — Pepe sen sijaan oli tavannut hänet jo aiemmin, kuten vähän tuonnempana kerron. Moni suomalainen ei tuolloin varmasti täysin ymmärtänyt, kuinka poikkeuksellisesta säveltäjästä oli kyse. Kaija Saariaho (1952–2023) oli sukupolvensa merkittävin suomalainen säveltäjä, metallityöläisen tytär Helsingistä, joka opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemialla Paavo Heinisen johdolla. Opiskeluaikoinaan hän perusti yhdessä Esa-Pekka Salosen ja Magnus Lindbergin kanssa Korvat auki ry:n, joka tuki nuoria nykysäveltäjiä Suomessa.

Vuonna 1982 hän muutti Pariisiin jatkaakseen opintojaan IRCAMissa, Pierre Boulezin perustamassa akustiikan ja elektronimusiikin tutkimuskeskuksessa — ja Pariisista tuli hänen kotinsa loppuelämäkseen. Teoksissaan hän yhdisti akustisia soittimia, elektroniikkaa ja tietokonetta tavalla, joka avasi täysin uusia äänimaisemia ja teki hänestä yhden kansainvälisesti arvostetuimmista nykysäveltäjistä.

Pepe on muistuttanut minua siitä, ettei Kaijan tarina ole vain "Pariisin kautta maailmalle" -tyyppinen kertomus — hän aloitti Suomesta. Pariisissa hän tapasi myöhemmän aviomiehensä, ranskalaisen säveltäjä-tutkija Jean-Baptiste Barrièren, ja perusti perheen. Nykyään hän lepää Pariisin Père Lachaisen hautausmaalla, samalla hautausmaalla kuin esimerkiksi Édith Piaf, Oscar Wilde ja Jim Morrison.

Kaija Saariaho tulossa gaalaan.

Polar Music Prize -seremoniassa Kaija Saariahon kunniakirjan luki suomalainen mezzosopraano Lilli Paasikivi. Saariaho menehtyi aivokasvaimeen Pariisissa kesäkuussa 2023, 70-vuotiaana — mutta vuonna 2013 hänen palkitsemisensa Tukholmassa oli valtava tunnustus sekä hänelle itselleen että koko suomalaiselle nykymusiikille, ja meille pieni kunnia päästä olemaan osa sitä iltaa.

Yhteistyö Pepen kanssa — suunnittelu alkoi hyvissä ajoin

Edellisestä Polar-reissusta oli jäänyt selkeä lista asioista, joita halusimme tehdä paremmin ja näyttävämmin. Tällä kertaa nostimme rimaa entisestään — ja se myös vaati sen.

Mietimme kimppujen ideaa Pepen kanssa hyvissä ajoin jo Suomessa. Tärkeimmäksi uudeksi elementiksi valikoituivat helmet: päätimme leventää kimppupohjien halkaisijaa helmet-reunuksella, joka antaisi asetelmille kokonaan uudenlaisen, juhlallisen ja arvokkaan ilmeen.

Pepe on Piilolan floristi, joka liittyi tiimiimme vuonna 2011. Hän oli ennen Piilolaa työskennellyt Tukholmassa Engelbrechts Blommorissa — hovin ja julkisuuden henkilöiden suosimassa kukkakaupassa, jonka omisti Peter Engelbrecht, Tukholman kukkakuninkaaksi tituleerattu kauppias. Juuri tämä tausta ja yhteys Engelbrechtin maailmaan oli alkusysäys koko Polar Music Prize -projektille — siitä lisää vuoden 2012 throwbackissa.

Yhteistyömallimme oli vuoteen 2013 mennessä jo vakiintunut: tekninen valmistelu ja kimppupohjien rakentaminen kuuluivat minulle, floristinen suunnittelu ja kimppujen lopullinen sitominen Pepelle. Jako toimii, koska molemmilla on omat vahvuutensa — ja luottamus toisiimme on kertynyt vuosien yhteisistä projekteista.

Prinsessa Christinan kimppu valmiina.

Peter Engelbrecht oli myös aina henkilökohtaisesti kutsuttuna Polar Music Prize -tapahtumaan — paikalle hän saapui tosin melko viime tinkaan joka kerta.

Peter Engelbrecht osallistumassa gaalaan tyttärensä kanssa.

Polar-seremonia ei ollut alkuvuosinaan Konserthusetissa, vaan Berwaldhallenissa, Strandvägenin päässä. Pepe on kertonut tavanneensa Kaijan ensimmäistä kertaa juuri siellä — Peter esitteli heidät toisilleen — ja samalla kertaa myös eteläafrikkalaisen laulajalegenda Miriam Makeban, joka niin ikään on yksi Polar Music Prizen saajista.

Helmet — kaunis idea, vaativa toteutus

Käytännön toteutus osoittautui huomattavasti työläämmäksi kuin olimme suunnittelupöydällä kuvitelleet. Askartelin kimppupohjien helmitikut Suomessa, ja se vei erittäin paljon aikaa. Jokainen yksittäinen helmi piti kiinnittää niin, ettei yksikään lähde irti — seremonian aikana ei ole varaa yllätyksiin, kun kimppuja ojennellaan kuninkaallisille käsiin koko kansan ja kameroiden seuratessa.

Pohjan kokoamista Peterin valvovan silmän alla.

Sain kimppupohjien osat valmiiksi Suomessa, mutta lopullinen kokoaminen tapahtui Tukholmassa ennen tapahtumaa. Tuttu haaste toistui: Engelbrechtin liikkeen tilat Tukholmassa ovat ahtaat, eikä siellä ole juuri liikkumavaraa, kun suurempia asetelmia rakennetaan. Tila on sellainen kuin se on, ja se on vain osa projektin realiteettia.

Pepe viimeistelemässä kruununprinsessa Victorian kimppua.

Pepen kommentti asiasta tiivisti tunnelman osuvasti: jos yksikin helmi lähtee pyörimään pitkin punaista mattoa, hän hyppää suoraan taksiin, ajaa Arlandaan ja lähtee maasta — ja me saamme jäädä hoitamaan asian itse. Vitsi tietenkin, mutta se kertoi kaiken siitä, mitä tekninen tarkkuus tässä projektissa tarkoitti.

Mutta lopputulos puhui puolestaan.

Värit nappiin — jälleen kerran

Yksi Polar-projektien ikuinen arvoitus on se, ettemme koskaan etukäteen tiedä, minkävärisiä vaatteita kuninkaallisilla tai palkituilla on yllään seremoniassa. Suunnittelemme useampia erilaisia kimppupohjia, ja Pepe on jonkinlaisella intuitiollaan — tai kenties floristin herkkyydellä, tai sitten puhtaalla onnella — onnistunut arvaamaan oikean sävymaailman lähes joka kerta.

Kuningatar Silvian kimppu valmistui Tukholman yössä.

Vuonna 2013 värit osuivat taas täysin nappiin. Emme tietenkään voineet etukäteen tietää, että kuningattarella olisi yllään juuri niitä helmiä ja sävyjä, jotka sopisivat kimppuihimme niin hyvin — se selvisi vasta paikan päällä. Kimput olivat monen vuoden lemppareitamme — helmet tekivät niistä jotain erityistä, ja koko kokonaisuus oli sekä teknisesti että esteettisesti sellainen, johon saattoi olla todella tyytyväinen.

Ja sitten saimme sen kuvan. Ikoninen kuva kuningatar Silviasta meidän kimppumme kanssa. Hänen ilmeensä kertoi, että hän todella piti kimpusta. Se on yksi niistä hetkistä, joita ei voi suunnitella — se vain tapahtuu, ja sitten se on ikuinen. Ja kuten aina, myös tällä kertaa Piilolaan saapui jälkikäteen paperinen kiitoskirje.

Pepen saama kiitoskirje Ruotsin hovista.

(On myös vuosia, jolloin kimput ovat menneet sekaisin käsittämättömistä syistä ennen ojentamista — niistä reissuista lisää siinä vaiheessa, kun ne tulevat throwback-sarjassa ajankohtaisiksi.)

Kaija Saariaho ja alku pitkälle asiakassuhteelle

Kaija Saariaholle ojennettu kimppu oli Pepen sitoma — se oli tehty omin varsin eikä tarvinnut samanlaista helmipohjaa kuin muut kimput, joten en ollut mukana sen valmistelussa. Kimppu ojennettiin hänelle lavalla palkinnon myöntämisen yhteydessä. Kaijasta oli aiemman tapaamisen myötä jo tullut myös Piilolan asiakas, ja tästä illasta tuli osa pitkää asiakassuhdetta, jota emme tuona iltana osanneet odottaa. Kaija oli hieno ja valloittava persoona — sellainen ihminen, josta jää lämminhenkinen muisto.

Viimeinen kerta, kun Pepe tapasi Kaijan, oli perjantaina 13.3.2020 — he törmäsivät toisiinsa sattumalta samalla lennolla Charles de Gaulle-kentältä Helsinkiin. He päätyivät juttelemaan ja nauttimaan yhdessä lasillisen kuohuviiniä Wirkkalan laseista, muistellen Polaria. Pepe muisti väärin jonkun yksityiskohdan Kaijan gaala-asusta, ja Kaija korjasi sen nopeasti — sellaisena kuin vain joku, joka oli itse ollut paikalla, pystyy korjaamaan. Pepe on sanonut toivoneensa, että lento olisi kestänyt pidempään. Lennon jälkeen Pepe siirtyi suoraan koronakaranteeniin, joka oli juuri tullut voimaan, eikä hän enää tavannut Kaijaa kasvotusten sen jälkeen — vaikka sitoikin hänelle kukkia vielä senkin jälkeen.

Mediahuomio, HS-juttu ja oppi pressitiedotteesta

Projekti sai tällä kertaa yllättävän paljon mediahuomiota. Pian seremonian alun jälkeen puhelimemme alkoivat soida: haastattelupyyntöjä tuli useammasta suunnasta. Helsingin Sanomat teki aiheesta jutun, joka tavoitti laajan yleisön: lue juttu täältä.

Siinä hetkessä huomasin kuitenkin, ettemme olleet tehneet pressitiedotetta lainkaan. Se oli selvä ja konkreettinen oppi tulevaisuutta varten. Floristiikan näkyvyys Suomen mediassa on niin pientä, että jokainen mahdollisuus tuoda alaa esille kannattaa käyttää täysimääräisesti — ja pressitiedote on siihen helppo, valmisteltava työkalu. Se pitää olla kirjoitettuna valmiiksi hyvissä ajoin, ei vasta silloin kun toimittajat jo soittelevat.

Kuva minusta ennen gaalan alkua.

Projekti kasvatti myös omaa ymmärrystäni siitä, kuinka merkittävästä asiasta floristisessa mielessä oli kyse. Suomalainen kukkakauppias mukana yhdessä Pohjoismaan arvostetuimmista kulttuurigaaloista — se on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi.

Projekti onnistui — somevideo jäi kuvaamatta

Olosuhteet huomioiden projekti meni äärimmäisen hyvin. Käytännössä kaikki ne asiat, joita edellisen Polar-reissun jälkeen olimme miettineet parannettavaksi, sujuivat tällä kertaa. Projekti jätti erittäin onnistuneen olon.

Pepe ja Youssou N'Dourille ojennettava kimppu,

Kuvia meillä on — mutta niitäkin olisi voinut olla enemmän. Ja se, mitä ei ole lainkaan: oma kuvattu video, jota olisimme voineet käyttää somessa. Kulissien takaiset hetket — ahdas liike Tukholmassa, helmien kiinnittäminen, kimppujen viimeistely ennen gaalan alkua — ovat juuri sitä sisältöä, joka kiinnostaa ihmisiä ja joka olisi elänyt somekanavilla omana tarinanaan. Sitä ei enää jälkikäteen pysty palauttamaan. Se oppi on kantanut eteenpäin.

Koostevideo seremoniasta, jossa Piilolan kimput näkyvät hyvin — sekä kuninkaallisille ojennettuna että palkituilla Kaija Saariaholle ja Youssou N'Dourille:

Polar Music Prize 2013 — virallinen koostevideo

Throwback-sarjassa palaamme Piilolan tarinoihin vuosien takaa. Jokaisessa projektissa on jotain, mitä ei unohdeta.

Jos haluat tutustua Piilolaan ja siihen, mitä olemme yli 50 vuoden aikana oppineet kukista ja juhlatilaisuuksista, tervetuloa myymälöihimme Helsingissä tai vieraile verkkokaupassamme osoitteessa piilola.fi