Kamera kädessä floristien kisakentillä — matka Manchesterista Helsinki Openiin

Kukkien kuvaaminen tuli osaksi arkeani jo parikymmentä vuotta sitten, kaukana mistään MM-kisoista. Vuonna 2004, kun aloimme rakentaa Piilolalle verkkokauppaa, kuvasin tuotekuvia ja yrityksen arkea ihan perus Canon Ixus 400 -pokkarilla. Siitä on tultu pitkä matka — sekä kuvaajana että kalustollisesti — ja tämä teksti on siitä matkasta: miten päädyin kuvaamaan floristikilpailuja, mikä meni pieleen matkan varrella, ja miksi Helsinki Open 2026 oli itselleni se hetki, jolloin kaikki opit vihdoin loksahtivat kohdalleen.

SM 2015 — ensikosketus kisahalliin

Ensimmäiset kilpailut, joita olen ollut kuvaamassa, olivat SM-kisat vuonna 2015. Meidän Jouni Ahonen voitti junioriensarjan kultaa ja sijoittui kokonaiskilpailussa neljänneksi — hieno suoritus, jota halusin tietysti tallentaa kunnolla. Siihen asti olin kuvannut lähinnä tuotekuvia valotelttassa ja poseeraavia asiakkaita kimppu kädessä — tilanteita, joissa sekä valo että kohde pysyvät kauniisti paikallaan. Kisahallissa kumpikaan ei pitänyt paikkaansa: valo oli huono ja vaihteleva, ja kilpailijat liikkuivat koko ajan omassa työn touhussaan. Se oli täysin toisenlainen tilanne kuin mihin olin tottunut, ja se näkyi lopputuloksessa armottomasti — lähes 500 otetusta kuvasta oikeasti onnistuneita oli lopulta pari-kolme.

Jouni Ahonen viimeistelemässä kukkamekkoa.

Tästä eteenpäin tuli lähinnä kuvattua SM- ja Helsingin Avoimet -kilpailuja niinä vuosina, kun meiltä Piilolasta oli niissä oma edustaja. Kuvasin lähinnä omia floristeja ja heidän töitään Piilolan omaan somekäyttöön, ja silloin tällöin myös jonkun toisen tahon pyynnöstä yleiseen tai lehden käyttöön. Mitään suurempaa ei siis vielä ollut kyseessä.

Vuonna 2017 kukkasidonnan Suomenmestaruudesta kilpailtiin Helsingin Musiikkitalolla.

Manchester 2023 — ensimmäinen iso haaste

Interflora World Cup Manchesterissa syksyllä 2023 oli ensimmäinen kerta, kun yritin taltioida ja somettaa kilpailua isommassa mittakaavassa — alan ammattilaisille, Interfloran omaan somekäyttöön, ja kuvia päätyi myös P&K Floristi -lehteen. Suomea kisassa edusti Saija Sitolahti, jolla oli itsellään oma kuvaustiimi paikalla, joten en ollut suinkaan ainoa joka häntä kuvasi.

Manchesterissa oli loistava juontajakaksikko, ja lähetys oli todella hieno — sitä pystyi seuraamaan sekä paikan päällä että etänä. Kyllä briteissä osataan tuollainen.

Tämä oli itselleni ensimmäinen todella iso kuvaushaaste, ja se myös osoitti sen aika nopeasti. Kuvaaminen ja kuvien editointi veivät käytännössä älyttömästi aikaa — en ollut tottunut tekemään näin isoa kuvausprojektia lähes livenä. Yksi asia pelasti minut: kilpailumuoto karsi osallistujia jatkoon mennessä, joten valmiiksi ruuhkautunut editointijono ei kasvanut ihan holtittomasti.

Norjan Lisa Pålssonin morsiuskimpun tekniikka perustui magneettikiinnikkeisiin kimppupohjassa, joihin kukat saatiin kiinni. En ollut ikinä nähnyt moista tekniikkaa kimppupohjissa — oli kyllä huikea.

Valot ja taustat olivat taas hankalia — mutta kisapaikalla ne ovat mitä ovat, ja niillä on vain mentävä. Käytin suurimmaksi osaksi 70–200 mm objektiivia, koska ajattelin voivani sillä taltioida jotain sellaista, mitä kännykällä kuvaavat eivät saisi kiinni. Kilpailijoiden kuvaaminen osoittautui muutenkin haastavaksi: osa sitoo töitään niin, että on itse hienosti esillä, toiset taas keskittyvät selkä yleisöön päin, eikä oikein näe mitä he puuhaavat.

Paikalla oli tietysti myös paljon oikeita valokuvaajia eri maista. Editoidessani tajusin, ettei ajatus "kuvaa aina jotain näyttävää" toimi ollenkaan kilpailussa, jossa on 20 osallistujaa — kuvat olivat lopulta täysin sekaisin Lightroomissa, enkä jälkikäteen oikein enää tiennyt, mitä kaikkea olin kuvannut. Osasyy oli sekin, että pelkkä yksityiskohta tekemisestä — käsi, oksa ja sekkarit lähikuvassa — voi näyttää hyvin samankaltaiselta kilpailijasta toiseen, eikä kuvasta jälkikäteen aina edes tiennyt, kenestä kilpailijasta oli kyse. Olin lähtökohtaisesti aika pettynyt siihen, mitä olin etukäteen ajatellut saavani aikaan ja hallittua. Hienoja kuvia sain silti paljon, ja se oli itsessään iso asia. En ole ammattikuvaaja, eikä tässä projektissa ollut varsinaista asiakastakaan, joten sillä ei sinänsä ollut isoa merkitystä — mutta oppi jäi mieleen.

Haag 2025 — enemmän vastuuta, sama kiire

Suomessa on ollut viime vuosina melko vähän kilpailuja, joten kotimaisten kisojen kuvaaminen jäi tältä väliltä kokonaan pois. Seuraava haaste tuli Haagin World Cup Floral Art -kisoista 2025, joissa Suomea edusti Säde Alanen. Hänellä ei ollut omaa kuvaajaa mukana, joten otin itse enemmän vastuuta myös hänen töidensä kuvaamisesta.

Suomen Säde Alanen kilpailuosastollaan kilpailujen jälkeen.

Reissu oli oikein mukava, ja kuviakin kertyi taas noin puolitoista tuhatta. Manchesterin virheistä olin ehtinyt kehittää itselleni toimivamman tavan järjestää kuvat kilpailijoittain. Haagin kisassa osallistujia ei kuitenkaan karsittu matkan varrella samalla tavalla kuin Manchesterissa, joten sieltä ei tullut apua kuvausmäärän tai editointitaakan keventämiseen.

Norjan Eilin Katarina Melkersen viimeistelemässä yhtä kilpailutyötään.

Sain lopulta melkein kaikki työt kuvattua, mutta ensimmäisten kisatöiden jälkeen kapasiteetti ei enää oikein riittänyt tuottamaan ajankohtaista somesisältöä kotimaan seuraajille. Rehellisesti sanottuna edes läppärin tehot eivät riittäneet tarpeeksi nopeaan kuvien editointiin ja läpikäyntiin. Yli 20 vuotta amatöörikuvaajana toimineena rohkenen sanoa, ettei ammattikuvaajan työ todellakaan ole helppoa — päinvastoin.

Latinalaisen Amerikan edustaja Oscar Villela (Mexico) työnsä äärellä.

Yksi kuvistani päätyi muun muassa Ilkka-Pohjalaiseen.

Helsinki Open 2026 — kaikki palaset kohdalleen

Helsinki Open järjestettiin 26.3. Kevätmessujen yhteydessä, ja se oli itselleni tärkeä kilpailu ihan eri syystä kuin edelliset. Kilpailu oli ollut pitkään järjestämättä, ja tein töitä sen eteen, että se saatiin takaisin kalenteriin. Olen Suomen Kukkakauppiasliiton Helsingin piirin hallituksessa, ja juuri piiri järjestää tämän kilpailun. Minulla oli aika paljon näkemyksiä siitä, miten Helsingin Avointen kuvaamista ja julkaisua voisi kehittää, joten halusin ottaa siitä nyt enemmän vastuuta.

Piilolan Jouni Ahonen viimeistelemässä kilpailukimppuaan.

Kokonaisuus jännitti etukäteen, joten pyysin avuksi veljeäni Tonia, joka oli aiemmin auttanut myös Polar-kimppujen kuvaamisessa. MM-kisoista opitut ongelmakohdat ja haasteet olivat tiedossa etukäteen — ja Helsingin Avoimet toivat vielä oman lisänsä, koska kyseessä on yhden päivän kilpailu, jossa tauot ja kisa-ajat ovat huomattavasti lyhyempiä kuin monipäiväisissä MM-kisoissa. Ajankäytöstä tuli siis entistäkin tiukempaa.

Piilolan Tapio ja Katja olivat tekemässä tapahtuman some-videoita.

Tällä kertaa tein kuvausta varten valmiin lajittelurakenteen jo etukäteen, jotta kuvien läpikäynti kisapäivänä sujuisi mahdollisimman nopeasti. Kuvasin myös huomattavasti kurinalaisemmin kuin aiemmin: otin jokaisesta kilpailijasta aina ensin kuvan hänen nimikyltistään, ennen kuin siirryin kuvaamaan itse työskentelyä. Sen ansiosta tiesin jälkikäteen tarkalleen, kenen kuvia mikäkin sarja oli — ei enää sitä Manchesterin ongelmaa, jossa en editointivaiheessa oikein muistanut, mitä kaikkea olin kuvannut. Otin editointia varten mukaan tehokkaamman, graafiseen suunnitteluun tarkoitetun läppärin, ja saimme onneksi hyvän istumapaikan kisa-alueen vieressä olevasta kahvilasta.

Helsinki Open 2026 kilpailijat, järjestäjät ja muu henkilökunta.

Ja se toimi. Onnistuimme kuvaamaan kaikkien kilpailijoiden työskentelyä, kaikki valmiit työt ja yleisen tunnelman — ja vieläpä editoimaan ja julkaisemaan kuvat ajallaan. Yksin tämä ei olisi millään onnistunut: en pitänyt päivän aikana minkäänlaista taukoa, ja Toni hoiti kuvaamista niinä hetkinä, kun itse editoin julkaistavia kuvia.

Osa kuvistani päätyi muun muassa P&K Floristi -lehteen, ja kuvia meni myös joillekin pohjoismaisille julkaisuille — en tosin tiedä, päätyivätkö kaikki lopulta julkiseen käyttöön asti. Kilpailua varten perustettiin myös Instagram-tili @floralhelsinki sekä Facebook-profiili, joissa kuvat ovat paremmissa resoluutioissa katsottavissa. Jälkikäteen tein vielä jokaiselle kilpailijalle oman kuvakoosteen heidän töistään.

Mitä tästä matkasta jäi käteen

Manchesterista Helsinki Openiin on kuljettu pitkä matka — parikymmentä vuotta, jos lasketaan mukaan se Canon Ixus -pokkarikin. Jokainen kisa on opettanut jotain, jota ilman seuraava ei olisi onnistunut yhtä hyvin: kuvien lajittelu kilpailijoittain, oikea kalusto editointiin, valmis suunnitelma ennen kisapäivää, ja se, ettei tätä kaikkea kannata yrittää yksin.

Siinä on aina ihan huikea fiilis olla mukana MM-kilpailuissa ja samalla kannustaa suomalaisia floristeja — tuntuu etuoikeudelta olla mukana näissä hienoissa hetkissä.

Tässä on lopulta jotain hyvin tuttua mistä tahansa tekemisestä: iso volyymi paljastaa aina prosessin heikkoudet. Kukkakauppatyössä nämä prosessit on hiottu ja viilattu vuosikausien aikana juuri sitä varten, ettei tällaisia ongelmia pääsisi syntymään — harrastekuvaajana taas joutuu oppimaan saman asian aina uudestaan, kantapään kautta. Muutama kimppu onnistuu keneltä tahansa tehtynä ja toimitettuna, ja kuvauksessakin pari tai parikymmentä kuvaa on vielä helppoa hallita kenelle vain. Mutta kun kuvia on satoja tai jopa toista tuhatta, kaiken pitää yksinkertaisesti toimia aivan eri tasolla. Sama pätee meillä korkeasesonkeina: kukkalähetyksiä toimitetaan päivittäin satoja, ja kaiken on toimittava tarkkaan suunniteltujen prosessien mukaan — toiminta ei yksinkertaisesti voi romahtaa niin kuin muutama kuvausprojektini matkan varrella romahti.

Jenni Perttola Tampereelta voitti Helsinki Open 2026 -kilpailun. Hopea meni Tanskan Berit Skjøttgaard Laursenille ja pronssi Puolan Aleksandra Flakille.

En ole enkä varmasti koskaan tule olemaan ammattikuvaaja. Mutta Helsinki Open 2026 oli ensimmäinen kerta, kun sain katettua kaikki kilpailijat kattavasti — ja se tuntui isolta asialta niiden kaikkien aiempien, hieman kaoottisten reissujen jälkeen.

Jos haluat tutustua Piilolaan ja siihen, mitä olemme yli 50 vuoden aikana oppineet kukista ja juhlatilaisuuksista, tervetuloa myymälöihimme Helsingissä tai vieraile verkkokaupassamme osoitteessa piilola.fi.